Am I?

Ching ching, Beijing.

Nihao! Puolikuolleena Pekingissä hotellihuoneessa. Lento lähti 2 tuntia myöhässä, joten Finskin loungen lehti- ja tarjoiluvalikoima tuli selattua läpi aika perusteellisesti.

Matkalla lentokentältä hotellille olin täysin vakuuttunut siitä, ettei taksikuskilla ole hajuakaan, minne hän on menossa. No, eipä ollut paljon muita vaihtoehtoja kuin jatkaa köröttelyä. Koneen myöhästymisestä oli se etu, että aamuruuhka oli jo ehtinyt hellittää, joten matka oli huomattavasti vähemmän hermoja raastava kuin ensimmäisellä visiitilläni Pekingissä 1,5 vuotta sitten. Perille saastesumun peittämän keskustan liepeille kuitenkin päästiin, yhtäkkiä smogista vain pullahti tutulta näyttäviä nurkkia. :-)

Odottelin jonkin aikaa huoneen vapautumista ja yritin samalla orientoitua a) puhumaan taas englantia loman jälkeen ja b) tottumaan aasialaiseen palvelukulttuuriin. Itsellinen ja laukkujaan raahaamaan tottunut skandinaavinainen saa itsensä välillä kiinni hämmästelemästä lähes suu auki esim. hotellin aulan kolmiportaista pikkolohierarkiaa: ensimmäiset ottavat sinut vastaan taksista ja ohjaavat laukkujen kanssa ovelle, josta toinen porras kantaa laukkusi ja ohjaa respaan. Kolmas pikkolotaso on oikeutettu viemään sinut ja laukkusi huoneeseen - sekä jopa smalltalkaamaan matkan varrella.

Lisäksi suomalaisen töksähtävään palvelukulttuuriin (tokaisu "Tosso!" korvaamassa sanaparin ole hyvä) tottunut tuntee olonsa kiusaantuneeksi tarjoilijattaren jatkuvan haukankatseen alla: kun lasissasi olevan juoman määrä alittaa tietyn tason, tarjoilija singahtaa äänettömästi paikalle kaatamaan lasin vieressä olevasta pullosta lisää.

Hei. Osaisin mä ihan itsekin. Oikeesti. Minusta ei ole siirtomaaherraksi. :-)

posted by Ami @ 06:02