Am I?

Reissaamista urakalla

Home sweet home. Oli kiva käydä Brasiliassa, mutta on vielä kivempaa olla Suomessa nauttimassa kesästä!

Paluumatka ei sujunut ihan täysin ongelmitta. Tuli ensinnäkin oltua liikkeellä 2,5 vuorokautta putkeen, kun torstaiaamu alkoi telekonffalla Unkariin klo 7:30 paikallista aikaa. Päivä jatkui koulutuksella ja illallisella, josta lähdimme suoraan lentokentälle.

Lentoni olivat siis seuraavasti (ajat paikallisia aikoja). Lähtö torstain ja perjantain välisenä yönä, perillä lauantaina iltapäivällä Suomessa.
pe klo 00:25-05:20 Manaus - Sao Paolo
pe-la klo 16:20-07:30 Sao Paolo - Lontoo
la klo 10:20-15:15 Lontoo - Helsinki

Sao Paolossa oli siis todella smooth vaihto, kevyet 11 tuntia. Olimme pyytäneet matkatoimistolta etukäteen varauksen lentokenttähotelliin, jotta saisimme vetäistä kevyet aamu-unet siellä helpottamaan matkan tekoa. No, matkatoimisto oli varannut meille toisella puolella Sao Paoloa olevan firman hotellin. Jepjep. Manauksen työkaverit sanoivat sen olevan niin kaukana, ettei meillä ole mitään tsänssejä ehtiä sinne Sao Paolon perjantairuuhkissa, edes ajamalla edestakaisin. Kiitos matkatoimisto... Olimme jo edellisenä päivänä joutuneet soittelemaan matkatoimiston 24h-päivystykseen hotellikuljetusten puuttuvan vahvistuksen vuoksi, joten ei kun taas puhelin käteen ja vaihtamaan hotellivarausta. Matkatoimisto ei löytänyt ensimmäistäkään hotellia kentän läheltä (niin, ovathan ne Sheraton ja Marriott niin pieniä puljuja, ettei niillä ole edes nettisivuja...), joten heille joutui opastamaan kädestä pitäen, minkä niminen hotla pitää varata. Kävi mielessä, että mikähän matkatoimiston lisäarvo tässä tapauksessa on?

Pääsimme kuitenkin aamiaiselle ja päikkäreille. Tässä vaiheessa oli melkoinen väsymys. Työkaverini Sanna oli ihan hajalla kärsittyään koko matkan vatsataudista. Eikä se vatsatauti helpottanut koko matkan aikana, voi parkaa!

Sao Paolossa Sannalle selvisi, että matkatoimisto oli varannut meille eri paluulennot: Sannalla oli 3 tuntia myöhempi Lontoo-Hki lento. Jipii, varsinkin vatsatautisena on kiva hengata Heathrow:lla kuusi tuntia! Sannan paluulennon lippua ei voinut vaihtaa ilman megasuuria kustannuksia, joten kärsittävä oli. Ja vielä turistissa, koska jonotuksesta huolimatta Sanna ei saanut paikkaa Economy Plussaan. Jotta matka kävisi vielä mukavammaksi, Sannan vieressä istui nuori äiti korviaan kitisevän vauvan kanssa. Siinä vaiheessa, kun Lontoon lentokenttäloungen hoitaja tuli napisemaan ihan puhki olevalle Sannalle, että tässä loungessa ei saa nukkua, ei itku ollut enää kaukana. Eikä ihme!

Sannaan verrattuna oma matkani sujui kuin tanssi, huomioimatta sitä että se kesti 36 tuntia ja matkalaukut tulivat Lontoosta myöhemmällä lennolla. Raportoin juuri viime viikon työ- ja matkustustunnit: 98 tuntia. Taisi tulla enkat...

posted by Ami @ 09:29