Am I?

Jetlagin SYVIMMÄSTÄ olemuksesta

Niin, reissaaminen on siinä mielessä hauskaa, että pääsee näkemään uusia paikkoja, kuten esimerkiksi Chicago. Työreissaaminen on tässä mielessä syvältä, koska aikaa uusien paikkojen tutkimiseen ei ole juurikaan. No, tulipahan yhden pilvenpiirtäjän kerrokset tutuiksi - kyseisen firman pilvenpiirtäjästä löytyi mm. aivan sairaan päheä punttisali personal trainereineen! :-)

Pitkissä reissuissa syvältä on matkustamiseen käytetty ajanhukka sekä erityisesti aikaeroväsymys. Ensimmäisen saa aina kulutettua joko nukkumalla, lukemalla, katselemalla leffoja tai tekemällä töitä. Tällä reissulla tuli tehtyä noita kaikkia: torkkujen lisäksi tuli hotkaistua pari kirjaa (Liza Marklundin Prime time på svenska ja kielikylvyn keventämiseksi Sophie Kinsellan Himoshoppaajan salaiset unelmat - kuka muka väitti, että bisnesmatkoilla pitäisi lukea katu-uskottavaa bisneskirjallisuutta? :-)), vahdattua pari leffaa (mm. George Bushista kertova W) sekä tuettua aikaansaamisen tunnetta näpyttelemällä pois sellaisia töitä, jotka kestävät vierustoverien katseet.

Jetlagia vaan on vaikea kiertää. Huolimatta siitä, kuinka hyvin siihen valmistautuu (nukkuminen, syöminen, veden juominen...), se iskee täysin ennalta arvaamatta hirmuisella voimalla. Ja joskus taas ei. Tällä kertaa väsyn tasosta kertoi ehkä se, että nukahdin 15km ajomatkalla Lauttasaaresta Paloheinään. Soihdut sammahtivat noin Leppävaaran kohdalla, eikä mua herättänyt muu kuin auton pysähtyminen. Jetlagisen ihmisen nukahdustaitoja voi siis verrata kuukahteluun.

posted by Ami @ 09:22