Am I?

Sopulilaumaa kouluttamassa

Kolmas Peking-päivä takana.

Maanantai sujui lähinnä koomaillessa. Parin tunnin päikkäreiltä heränneinä lähdimme kollegani Sabinan kanssa shoppailemaan Yashow:lle. Miksiköhän tuota paikkaa kutsuisi - ei se oikein torikaan ole, mutta melko kaukana se on tavaratalostakin... Ja heti ensimmäisenä räätälille tilaamaan pukua. Räätälin valinta oli helppo - seurasin vain yksikkömme Aasian vetäjän vinkkiä hyvästä räätälistä ja lähdin sinne tinkaamaan. 1500 yuania neliosaisesta puvusta (jakku, hame, housut ja liivi) + viidestä kauluspaidasta on mielestäni kohtuullinen hinta. Illalla kömmimme hotellimme lähellä olevaan Wang's home kitchen -ravintolan haarakonttoriin työkavereiden Jannen ja Ilkan kanssa. Sen jälkeen sitä olikin aika valmista kauraa nukkumaan.

Tiistaina vuorossa oli ensimmäinen päivä tehtaalla. Koulutuksen ensimmäinen päivä sisälsi vain simulointipelin pelaamisen minun ohjaamana. Tiesimme etukäteen, että koulutukseen saattaa tulla pari tyyppiä ekstraa, mutta emme ihan tarkalleen odottaneet 27:a henkeä 14:n sijaan... Koulutuksen aikana selvisi, että osa ei osaa kunnolla englantia, ymmärrä logistiikkaa tai kykene ilmaisemaan edes omaa mielipidettään koko porukan kuullen - saatika sitten koskaan toimimaan kouluttajina! Koko kirosanavalikoima tuli lueteltua koulutuksen jälkeisessä turhautumisessa: ärsytti, että osa porukkaa joutuu hengailemaan koulutuksessa, kun koulutukseen on lähetetty kriteerit (englannin kielen taito, perusymmärrys logistiikasta, asenne kohdallaan) täyttämätöntä porukkaa, jolle joutuu selittämään asiat noin viiteen kertaan eri tavoin. Huoh. Haastetta ainakin riitti!

No, päivän jälkeen kävimme viereisen China World -hotellin upealla punttisalilla (mikä keidas!) purkamassa kiukut. Hotellin illallinen - ja erityisesti sen jälkiruokapöytä - viimeistään sammutti kiukun.

Keskiviikkona odotukset koulutuksen teoriaosan ja kouluttajien harjoittelemisen suhteen olivat nollan alapuolella. Se saattoi olla hyvä asia: en ole koskaan vääntänyt mitään niin isosti rautalangasta, kuin tämän aamun koulutuksen teoriaosuudessa. On se kumma, kuinka yksinkertaisetkin asiat sitä joutuu joskus selittämään juurta jaksaen ja useaan kertaan. Siispä yllätys minulle kouluttajana oli suuri, kun iltapäivän kouluttajaharjoittelijat vetivät kierrokset hyvin! Olimme tosin valinneet fiksuimmat tapaukset harjoittelemaan, joten saa nähdä mitä huomisesta tulee...

Täytyy myöntää, että tälläkin reissulla tuli opittua paljon kulttuurieroista ja kiinalaisten tavasta toimia. Jatkossa muistan, että kouluttaessani minun täytyy koko ajan antaa ohjeita ihan natsityylillä ja -äänensävyllä. ;-) Bad cop -asenne toimi täällä, eikä kukaan oikeastaan edes pitänyt sitä pahana. Kiltillä kaverityylillä saa vain porukan poukkoilemaan kuin sopulilauman, eikä kukaan kuuntele. Jäätävään äänensävyyn rykäisty "Please pay attention!" saa päät välittömästi kääntymään, suut suppuun ja korvat aukeamaan. Lisäksi ei koskaan voi olettaa, että kukaan tulisi sanomaan tai kysyisi, jos asia ei ole selvä. On parasta luottaa omaan tulkintaansa ihmisten ilmeistä: mikäli joukossa ei näy kyllästyneellä ilmeellä varustettua rivakkaa nyökyttelyä, asia ei ole selvä ja se on parasta kerrata. Tai jotain.

posted by Ami @ 17:09