Am I?

Hiiro!

Tarkoituksettomaksi osoittatunutta työtä täynnä olleen työpäivän - ja sitä seuranneen hatutuksen - jälkeen oli ihanaa käydä katsomassa maanantaina maailmaan putkahtanutta tulokasta. Neiti Varhimo, joka myös työnimellä Hiiro tunnetaan, oli kolmen päivän ikäiseksi tytöksi melko isokokoinen matami. Ja melkoinen hurmuri! Tyttö köllötteli iloisesti sylissä välillä haukotellen, venytellen ja selkeästi äidiltä perittyjä pitkiä sääriään oikoen. En osannut vielä päättää, kumpaa vanhemmista neiti muistuttaa enemmän, paitsi että hiustyyli oli suoraan Olli-isältä kopioitu.
:-)

Osaston vierailuajan rajat tulivat nopeasti vastaan, olisi sitä Hiiroa katsellut pidempäänkin. Nyt ymmärrän sen sananlaskun juoksevasta vedestä, elävästä tulesta ja nukkuvasta lapsesta - tuo viimeinen osa on ollut vähän hämärällä pohjalla tähän asti. :-) Naistenklinikalta kotiin päin palatessani mietin, että miksiköhän ihmeessä sitä jaksaa ottaa kierroksia jostain typerästä työasiasta... tai miksi edes vääntää töitä kuin viimeistä päivää jotkin urasuunnitelmanpoikaset mielessään, kun elämässä on näinkin hienoja asioita.

posted by Ami @ 22:30