Jurup is ö veri bik kantri.
[Toim.huom. Kirjoitushetki 3.10.2006. Intia on siitä jännä maa, että sieltä ei päässyt tähän blogiin millään ilveellä...]Saavuimme Chennaihin 15 tunnin matkustamisen jälkeen. Passintarkastuksen jono oli pitkä kuin nälkävuosi, lentokentän homeisenkosteaa ilmaa hämmensivät satunnaiset tuulettimet. Yhden aikaan aamuyöstä kentän ulkopuolella oli sankoin joukoin nimikylttejä pitäviä taksikuskeja. Usko alkoi jo loppua, kunnes näimme nimemme viimeisellä kuskilla. Hotellin taksikuski istutti meidät hyvin – jopa liian hyvin – ilmastoituun taksiin ja tuuppasi käteemme vesipullot & kosteat pyyhkeet. Very nice. Matkalla kuski halusi kovin innokkaasti tsättäillä kanssamme. Pitkän matkan uuvuttamat vastauksemme small talk –yrityksiin olivat kohtuullisen lakonisia. Tosin väkisin alkoi hymyilyttää keskustelu siitä, mistä olemme kotoisin. Eurooppa sentään soitti kelloja: ”Europe is a very big country!” kuului huudahdus.
Hotellilla pääsimme yksin matkustaville naisille varattuun kerrokseen. Kerros on erityisen lukitun oven takana ja varustettu kaikenlaisilla turvaohjeilla (ovi takalukkoon ja turvaketju kiinni, mars!). Lisäksi huone on erittäin hyvin varustettu kaikenlaisella hotellitilpehöörillä: löytyy kaikkea luffa-sienestä kynsiviilaan, kasvovedestä kynsilakanpoistoaineeseen ja talkista aromaterapiatippoihin & silmäsuojiin. Vau.
posted by Ami @ 12:21
1 Comments:
Damn! Sä pääsit selkästi paljon parempaan hotelliin kuin minä. Ei mulla ollut tietoakaan mistään omista kerroksista, puhumattakaan kynsiviiloista ja muista. Sen sijaan poistuessa kysyttiin mistä olin huoneessa juomani vesipulloni ottanut. Pöydällä ollut huoneenlämpöinen oli nimittäin ilmainen, jääkaapissa ollut maksullinen...
Post a Comment
<< Home