Am I?

Summa summarum: vuosi 2006

Jees, uusi vuosi! Hyvä miettiä hetken, miten sitä saikaan vietyä maailmaa eteenpäin vuoden 2006 aikana.

Tammikuu 2006 alkoi pölyisissä ja remontinkatkuisissa tunnelmissa. Hioimme joulun välipäivinä isukin kanssa parketin ja veivasimme viimeisiä asioita paikoilleen vuoden alussa. Pääsin vihdoin puolen vuoden odotuksen jälkeen muuttamaan ensimmäiseen ihan omaan (tai no, pankin) ja omin pikku kätösin remontoituun asuntoon! Väriä kuukauteen toi myös pikainen reissuvisiitti Kaliforniassa kouluttamassa.

Kevät meni suu messingillä. Ei voinut muuta kuin hymyillä omassa kodissa. Ja odottaa kuumeisesti parvekekauden avausta. Työprojektitkin pitivät reissaamisen aisoissa, vain väliä Keilaniemi - Karamalmi tuli suhattua melkoisen tiiviisti. Huhtikuussa pyrähdin käymään Singaporessa, joka jätti kaupunkina lähtemättömän vaikutuksen minuun.

Toukokuussa aloitin uuden elämän uudessa harrastuksessa. Päädyin onnekkaan sattuman kautta NJK:n Match Race Centeriin uuteen tyttötiimiin mukaan treenaamaan kilpapurjehdusta. Tuo onnekas sattuma tuotti nipun uusia ystäviä ja tuttavia sekä lukemattomia upeita päiviä vesillä, treenailemassa tai radalla kisaamassa veren maku suussa.

Myös kesälomasta lohkesi iso siivu purjehdukseen. Sain viettää 2 viikkoa vesillä Helenan & Anssin kyydissä s/y Pacifierilla, reitillä Turku - Tukholma - Korppoo. Mahtavaa!

Syksy sujui reissuisissa tunnelmissa. Lähdin kouluttamaan kouluttajia kehittämälleni logistiikkasimulaatiopelille ympäri maailmaa. Syksyn aikana tuli plakkariin lähes 40 matkustuspäivää ja lentomaileja vino pino. Kohteina vuoden aikana olivat Kalifornia, Singapore, Peking, Intia, Teksas, Meksiko, Unkari ja Saksa. Marraskuussa rundin päätyttyä alkoi työmielessä uusi aikakausi uudistuneilla vastuilla.

Joulukuu sai surureunukset, kun erittäin rakas mummini menehtyi pitkän sairauden nujertamana. Hautajaiset uuden vuoden aatonaattona lumen hiljaa leijaillessa Pohjanmaan lakeuksille saivat miettimään, mitä elämälläni aion. Valopilkkuna hautajaisissa oli, että tapasin vihdoin serkkuni brittipoikaystävän Miken sekä sain muutaman kadonneen pikkuserkun yhteystiedot. Niin - pientä paniikkia toivat sukulaistätien esittelemät kuvat pikkurserkkujeni jälkikasvusta. Toivottavasti mummokuume ei tarttunut äitiin! :-)

Muuten vuosi 2006 oli täynnä iloisia tapaamisia ja juhlia hyvien ystävien kanssa! Mieleen ja kameran muistikortille (ah - enää ei voi käyttää nimitystä filmi!) tallentuivat niin monet sitsit, brunssit, tuparit, drinksubileet, 80-lukubileet, pikkujoulut, itsenäisyyspäiväkemut kuin vuoden kruunanneet uuden vuoden vastaanottajaisetkin. Kiitos teille ystävät viime vuodesta - toivottavasti uusi vuosi 2007 tuo tullessaan vähintään yhtä paljon kultaisia muistoja!

posted by Ami @ 20:59